*

Hanna-Kaisa Järvi Hyvinvointialan liitto

Mikä siinä valinnanvapaudessa on niin kauheaa?

Ruotsin tapa hoitaa terveyspalvelujen rahoitus puhuttaa täällä naapurimaassa jatkuvasti. Ruotsissa voi lääkärin valita vapaasti – raha seuraa potilasta. Ruotsin mallissa potilas voi siis vaihtaa lääkäriään vaikka joka päivä. Hyvää hoitoa tavoitellaan kustannustehokkaasti.

Palvelun tuottajat voivat olla yksityisiä lääkäriyrityksiä tai yhtiöitä tai kunnan omistamia terveyskeskuksia. Rahat seuraavat siis potilasta sille lääkäriasemalle, jonka potilas itse valitsee.

Erityisesti sosialidemokraateille naapurin malli tuntuu olevan myrkkyä. Peruspalveluministeri Susanna Huovinenkin on useaan otteeseen ehättänyt kauhistelemaan kuinka järkyttävää valinnanvapaus voi olla.  Julkisen sektorin sementoiminen on vasemmiston mielestä tie onneen.

Terveydenhuollon valinnanvapaudesta keskusteltaessa on erittäin tärkeää huomata, että Suomen kansalaiset ovat jo tällä hetkellä niin epätasa-arvoisessa asemassa, että asialle on tehtävä jotain. Aito vapaus valita terveyspalveluntuottajansa on vain niillä, jotka ovat hyvän työterveyshuollon piirissä tai joilla on mahdollisuus maksaa palveluista itse. Julkisella puolella jonot ovat pitkiä, eikä hoitoon pääse ajoissa.

Valinnanmahdollisuuksien lisäämisessä ei ole kyse julkisten palveluiden romuttamisesta tai yksityistämisestä. Sote-palvelut järjestää Suomessa lain mukaan aina julkinen taho, valtaosin kunnat ja kuntayhtymät. Järjestäjä vastaa palvelujen saatavuudesta, sekä ohjaa ja valvoo tuottajia. Palveluja taas tuottavat julkiset, yksityiset ja kolmas sektori. Julkisen pitääkin järjestää, mutta parhaan tuottaa. Epätasa-arvoisuuden kaventamiseksi kaikkien tuottajien potentiaalia tulee ottaa enemmän julkiseen käyttöön, ja tuottamista tulee harkitusti avata kilpailulle nykyistä enemmän.

Palveluntuottajien on täytettävä hyväksytyt kriteerit, ja ne on asetettava lain ja asiakkaiden edessä samanarvoiseen asemaan. Vertailun ja hallinnan mahdollistamiseksi on ensin tiedettävä kaikkien tuottajien, myös julkisten, palvelujen todelliset kustannukset. Ihmisten vapaus valita palvelunsa toteutuu kuitenkin vasta kun julkinen raha seuraa asiakasta. Korvaus maksetaan yksityisille ja julkisille palveluntuottajille samoin perustein.

Ruotsin tarkastusvirasto tai edes Ruotsin sosiaalidemokraatit eivät suinkaan kannata valinnanvapausjärjestelmän lakkauttamista. Se ehdottaa järjestelmään muutoksia, jotka entisestään lisäisivät palvelutarjontaa esimerkiksi juuri syrjäseuduilla. Ruotsissakin ihmiset ovat kokeneet valinnanvapauden lisääntymisen lisäksi järjestelmän hyvinä puolina palvelujen paremman saatavuuden, jatkuvuuden ja laadun paranemisen, sekä palveluntuottajien monimuotoisuuden lisääntymisen.

Kaikki palvelut kuuluvat tasa-arvoisesti kaikille. Valinnanvapausmallissa julkisella rahalla tuotetut palvelut olisivat kaikkien saatavilla, laadukkaasti ja nimenomaan tasa-arvoisesti. Kuntalaisille on tutkimustenkin mukaan yhdentekevää kuka palvelut tuottaa, kunhan ne toimivat. Tällä hetkellä ne eivät toimi.

Toinen ministeri Huovista kismittävä asia on yksityishenkilöiden erityisesti lapsille otettavat sairaskuluvakuutukset. Vakuutushinnat ovat nousseet rajusti viime vuosien aikana. Yhtiöt tarjoavat selitykseksi yksityisen terveydenhuollon hintojen kallistumista. Yhtiöt eivät kuitenkaan pysty perustamaan väitettään faktoihin.

Vakuutuksia on otettu kiihtyvään tahtiin. Tässä ministeri on oikeassa. Mutta hintojen noususta ei kyllä voi yksityisiä palvelutarjoajia syyttää. Kansaneläkelaitoksen tilastoista selviää, että muun muassa yleislääkärin keskimääräinen palkkio on noussut noin 15 % vuosina 2010-2014. Vakuutusyhtiöiden terveyteen liittyvien vakuutusten hinnat ovat viidessä vuodessa nousseet kuitenkin 32%.

Vakuutusyhtiöiden terveysvakuutusten kustannusten nousuun on vaikuttanut myös se, että Kelan rahoittamia sairaanhoidon korvauksia on leikattu kymmenillä miljoonilla viime vuosina.  

Ihmiset hakevat hoitoa yksityiseltä sektorilta, koska julkisella sektorilla palveluiden saatavuus on huono. Julkisen terveydenhuollon kustannukset jatkavat kasvuaan. Yksityisten terveyspalveluiden hintojen kehitys ei juurikaan poikkea yleisestä hintakehityksestä.

Yksityisellä puolella kilpailu aina haastaa hintakehityksen. Tästä olisi opittavaa koko sote-järjestelmässämme. Julkisten sote-menojen kasvu on karannut käsistä – sitä yritetään suitsia ensisijaisesti käynnissä olevalla sote-uudistuksella. Se taas on tuomittu epäonnistumaan, ellei julkisten sote-palvelujen hinnanmuodostusta avata ja kustannuksia saada läpinäkyviksi. Vain siten kilpailu kaikkien tuottajien välillä niin lain kuin asiakkaidenkin edessä on saatavissa tasapainoon sekä terveyspalvelujen kustannukset ja tuottavuus optimoitua.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Jyrki Paldán

Terveyspalveluiden yksityi... "valinnanvapaus"kehitys Suomessa on alkanut Ahon porvarihallituksesta 90-luvulta. Siitä lähtien yksityispalveluiden jalansijaa on terveydenhuollossa kasvatettu askel askeleelta. Ovatko hinnat tulleet alasti suhteessa kansalaisten ostovoimaan? Entä onko laatu noussut suhteessa teknologiseen kehitykseen? En osaa oikein allekirjoittaa kumpaakaan.

Ajatus siitä että kuluttajaohjaus toimisi terveydenhuollossa tehokkaasti on täysin kestämätön. Terveydenhuollon laadullisten kriteerien tarkasteleminen kun vaatii huomattavaa määrää tietoa ja asiantuntemusta, jota suurimmalta osalta kuluttajista ei löydy. Voittoa tavoittelevalle yhtiölle ei ole mitään insentiiviä hoitaa potilasta oikeasti kuntoon, vaan myydä mahdollisimman paljon palveluita ja saada asiakas tyytyväiseksi. Turhakin(tai jopa haitallinen) leikkaus kannattaa ehdottomasti tehdä, kunhan saadaan potilas uskoteltua sen tarpeellisuudesta ja joku maksamaan siitä. Lepertelevä palvelu voi siis hyvinkin kannattavuudessaan mennä pätevän hoidon edelle ja vakuuttavan kuuloinen huono lääkäri voi maallikon korvaan vaikuttaa asiantuntevammalta kuin hieman sosiaalisilta taidoiltan heikompi rautainen ammattilainen.

Lääkäreiden palkannousu on ollut alle 4% vuosittain. Noin ilmaistuna se ei enää kuulostakkaan niin radikaalilta muutokselta, etenkään kun sitä vertaa kasvaneiden voittojen määrään. Esimerkiksi Mehiläisen liikevoitto on noussut yli 10% vuosittain vuosina 2010-2013. Hauskaa että syytät lääkäreiden palkannousua, vaikka voittokehitys on ollut tuplasti nopeampaa ja osingot nousseet nopeammalla tahdilla kuin lääkärien palkat.

Voitontavoittelun ja terveydenhuollon yhteensovittaminen on haastavaa, mutta epäilemättä mahdollista. Se kuitenkin edellyttää tarkan kustannustehokkuuden valvonnan lisäksi myös tarkkaa laadullista seulaa. Riskinä tuossakin vain on että toimivan ja asianmukaisen laadullisen seulan toteuttaminen vaatii valtavan asiantuntevan organisaation. Kunnat joutuisivat siis silti hankkimaan palkkalistoilleen suuren joukon terveysalan rautaisia ja yksityisistä palveluntarjoajista riippumattomia ammattilaisia. Suuret terveydenhuollon laadullisia kriteereitä tarkastelevat järjestöt kuten WHO ja Commonwealth Fund ovat saaneet kohdalleen valtavaa kritiikkiä. Pystyisivätkö Suomen kunnat parempaan? Tuleeko kustannustehokkaammaksi järjestää terveydenhuolto kokonaan julkisesti, kuin kilpailuttaa yksityinen myös laadullisesti valtavan organisaation voimin?

Yhdysvalloissahan kilpailutus ja "valinnanvapaus" on viety astetta pidemmälle ja siellä kustannustehokkuus onkin vajonnut maailman huonoimmaksi. Kustannukset ovat asukasta kohden yli kaksi kertaa suuremmat kuin Suomessa ja tulokset osalle kansasta huonompia kuin täällä. "Valinnanvapauden" nimissä köyhimmältä väestönosalta on viety kaikki mahdollisuus valita, tai saada edes hoitoaan kotipaikkakunnaltaan. Osa halvimmista terveysvakuutuksista kun edellyttää lentämään Intiaan New Delhiin leikkaukseen, jos ja kun se tulee vakuutusyhtiölle halvemmaksi. Ellei tuohon suostu, jää kokonaan ilman hoitoa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Rautaista asiaa ja kaikkien mittareidenhan mukaan Suomessa julkinen terveydenhuolto on huipputehokasta.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Hanna-Kaisa, entisenä keskustan eduskuntaryhmän poliittisena sihteerinä sinulla saattaa olla arvio siitä, miten Stubbin hallituksen sote-esitykselle käy tai miten sille pitäisi käydä. Tuleeko siitä mitään konkreettista ulos ja onko siitä edes syytä tulla vai pitäisikö koko sote-uudistus suosiolla siirtää seuraavalle vaalikaudelle? Asiahan koskettaa hyvin läheisesti teidän toimialaanne.

Käyttäjän Hanna-KaisaJrvi kuva
Hanna-Kaisa Järvi

Nythän odotellaan PeV:n kannanottoa ensi viikolla valmiiksi. Siitä tietenkin riippuu paljon. Perustuslain tulkintaa kun on vaikea sivuuttaa. Voi olla, että on ajauduttu niin umpikujaan, että olisiko parempi nostaa kädet pystyy, huokaista syvään ja aloittaa uusi valmistelu? En ole varma. Mutta se on selvää, että jo lähtöraide oli väärä: sote-järjestämislaki lähti matkaan raiteelta 1 ja rahoitus jäi asemalle. Näitä olisi pitänyt valmistella rintarinnan.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos vastauksesta. Nähdäkseni tässä on ollut se periaatteellinen ristiveto, että nykyisen hallituksen vasemmistolaisemmassa päässä on pelätty yksityisten yritysten parempaa pääsyä terveyspalveluja tuottamaan ja oikeistolaisemmassa päässä juuri tätä on pidetty hyvänä ajatuksena. Siksi koko homma on juuttunut, kun yhteinen tahto viedä eteenpäin on ollut heikko.

Käyttäjän Hanna-KaisaJrvi kuva
Hanna-Kaisa Järvi

On paikallaan korjata muutama hieman outo väite kommentissa. Vakuutusyhtiöt syyttävät hintojensa noususta ykistyisten palvelutuottajien palkkioiden nousua. Sen väitteen kumosin. Ei pidä paikkansa. Toisekseen on paikallaan korjata yksityistämisen ja yksityisen palvelutuottajan ero. Puhutaan järjestämisen ja tuottamisen erottamisesta. Sote-palvelut järjestää Suomessa lain mukaan aina julkinen taho, valtaosin kunnat ja kuntayhtymät. Palveluja taas tuottavat julkiset, yksityiset ja kolmas sektori. Järjestäjä vastaa palvelujen saatavuudesta , sekä ohjaa ja valvoo tuottajia. Palvelun tuottajat taas tuottavat itse palvelut asiakkaalle.
Yksityistäminen tarkoittaisi sekä järjestämisvallan että tuottamisen siirtymistä kokonaan yksityiselle taholle. Tämä ei ole käytännössä mahdollista. Myös tutkimukset tukevat yksityisten palvelutuottajien tärkeää asemaa koko sotejärjestelmässä. Yksityistä sosiaali- ja terveyspalvelusektoria arvostetaan sekä kuluttajien että toimialan päättäjien keskuudessa. Yksityinen sektori nähdään osana sosiaali- ja terveyspalvelujen monituottajamallia. Palvelun laatu ja tehokkuus konkretisoituu aidon valinnanvapauden kautta. Näin se vain on. Palvelujen tuottaminen on avattava aidolle kilpailulle. Se lisää asiakkaan valinnanvapautta ja vain sitä kautta kannustaa palveluntuottajia kilpailemaan laadulla ja tehokkuudella.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Mikä ihme on tuo "kolmas sektori", jos se ei ole julkinen eikä ykstyinen. Salainen, ehkä? Jokin muu?

Käyttäjän Hanna-KaisaJrvi kuva
Hanna-Kaisa Järvi

Tuo on avian totta. Ideologiset erot ovat ehkä nyt vieneet huomion pois itse asiasta: miten kestävyysvajetta kurotaan ja miten ihmiset saavat palveluja. Mutta sitäpä politiikka on. Ideologia ei oikein voi koskaan olla väärin.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Koko keskustelussa on ongelma, että puhutaan asian vierestä.

Ku puhutaan valinnanvapaudesta, pitäisi jotenkin määritellä, mistä vaihtoehdoista on tarkoitus voida valita. jos lääketieteellisen ongelman kohdalla on kyse siitä, valitaanko parempi vai heikompi hoito, on kyse rationaalisesta valinnasta. Kun valitaan siitä, otetaanko julkinen vai "ykstyinen" terveydenhoito, ei valinta ole rationaalinen.

Kun "yksityisellä" ja julksiella terveysasemalla toimii sama henkilö lääkärinä, ei valinta "ykstyisen" ja julkisen valillä voi olla edes teoriassa rationaalinen.

Käyttäjän OlliOrimaa kuva
Olli Orimaa

Tämähän on tutkittu ja hyvin ja yksinkertainen asia: on potilaita joita on taloudellisesti kannattavaa hoitaa ja potilaita joita ei ole taloudellisesti kannattavaa hoitaa.

Yritykset ovat valtavan hyviä poimimaan rusinat tästä pullasta eli hoitamaan tapaukset, jotka on taloudellisesti kannattavia. Julkinen sektori hoitaa siis kaikki ongelmatapaukset - käytäntö joka on jo olemassa.

Yhteiskunnalle ei tule todellakaan tule halvemmaksi maksaa yksityiselle sairaalalle, joka kuitenkin joka tapauksessa vetää voitot välistä.

Aivan samalla tavalla kuin suuret konsernit omistavat mahdollisimman paljon samasta toiminta ketjusta, aivan samalla tavalla julkisen sektorin on taloudellisesti kanattavinta hoitaa kaikki potilaat.

Terveyserot selittyy suurelta osin jo sillä, että mitä parempi asema ihmisellä on työelämässä sen ennaltaehkäisevämpää hänen työterveyshuolto on. Julkisella puolella SoTe-kakku on niin iso ja herkullinen, että kunnnanisät tarvitsevat jostain rahaa niin sitä saadaan kun leikataan taas muutama prosentti siitä kakusta.

Hyvätuloisen veronmaksajan kannalta tämä on suuri huijaus: työssäkäyvä ihminen maksaa ensin verotuksessa sen perusterveydenhuollon, sen jälkeen menettää osan palkastaan työterveyshuoltoon ja sen jälkeen vielä maksaa lapsilleen vakuutukset.

Kun olin lapsi, kotona ei kelvannut selitykseksi, että kun naapurin Heikkikin saa. Se on todella hämmästyttävää, että se kelpaa poliittiseksi perusteluksi koko maan asioissa.

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Kiitos kirjoittajalle! On todella hyvä kirjoitus!

Käyttäjän dottore48 kuva
Kari Ellimäki

Erittäin hyvä kirjoitus.

On hämmästyttävää kuinka osa keskustelijoista ei ymmärrä ( tai ei halua ymmärtää ) palvelujen järjestämisvastuun ja niiden tuottamisen välistä eroa. Kun nämä perusasiat ovat hukassa niin puhutaan palvelujen "yksityistämisestä" vaikka julkinen valta määrittää hyvän hoidon kriteerit ja laatuvaatimukset.

Varsinkin demareille tälläinen todellisen kilpailun salliminen on myrkkyä, joutuisihan tällöin byrokraattinen julkinen sektori todella karsimaan turhiaa ja raskasta hallintokoneistoaan ja keskittymään laadukkaiden kilpailukykyisten palvelujen tuottamiseen. Moni "päällikkö"-virassa oleva puoluetoveri saisi kenkää.

Monopolistinen julkisen vallan rahoittama tuotantomalli on aikansa elänyt.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Pitäisikö terveyshenkilökunnalle määrätä sivutyökileto? Ihan vain, että teitäisivät, koska ovat yksityisiä, koska julksisa. Samat ihmiset kun toimivat sekä arvauskeskuksissa että mehiläisissä.

Että sellaista "ykstyistä" ja "kilpailua".

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Otsikon kysymykseen on helppo, totuudenmukainen (mutta tietysti vaalien alla sanottuna ikävä) vastaus: Ei mikään muu, paitsi että valtion ja kunnan nettokustannuukset eivät pysy kenenkään hallinnassa. Ensinnäkin valinnanvapaus heikentää suunnitteluperusteita ja aiheuttaa valtavasti tyhjäkäyntiä, jos potilaiden valintoja ohjaavat ailahtelevat muotii-ilmiöt. Sama ongelmaon koulunvalintashoppailussakin jo selvästi näkyvissä.
Toiseksi, bruttohintaa voi verrata, mutta vaikutukset takaisin saataviin verotuloihin ja työllisyysmenoihin yms yhteiskunnallisiin seurauksiin tuskin kokoomuksen mallisessa kilpailutuksessa tulevat huomioiduiksi.

Edesvastuutonta on minusta tämä vaalilupauspolitiikka, missä luvataan avoimia (katteettomia) shekkejä äänestäjille. Velkaantuminen vain paisuu, jos vasen käsi ei haluakaan tietää mitä oikea tekee.

Käyttäjän riittakuismanen kuva
riitta kuismanen

Raha seuraa potilasta -järjestelmä tulee kalliiksi. Siinä julkinen raha ohjautuu yksityiselle puolelle. Ruotsissa on käynyt niin, että kalliimilla ja hyväosaisten alueella terveyspalvelujen tarjonta on lisääntynyt ja niiden käyttö on myös lisääntynyt. Alla linkki kirjoitukseeni aiheesta.

http://riittakuismanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18...

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Olen samaa mieltä ja en ole samaa mieltä :) Riippuu vähän tapauksesta.

Perusterveydenhuollossa kyllä. Yleislääkärit toimikoon ammatin harjoittajina (eli myös terveyskeskuksessa toimivat lääkärit ammatinharjoittajia, ei virkamiehiä). Ottavat näin enemmän vastuuta omasta työstään. Potilaan auttaminen on kaiken a & o. Lääkärin,joka hoitaa potilaita, ei pitäisi olla mikään virkamies(byrokraatti). Hallinnon ihmiset olkoon virkamiehiä.

Julkisen sektorin pitäisi tuottaa pääsääntöisesti erikoissairaanhoidon. Mikäli joku haluaa esimerkiksi leikkaukseen yksityiselle puolelle, on se ok. Mutta yksityisen sairaalan pitää näissä tapauksissa vastata myös mahdollisesta jälkihoidosta ja virheistä. Mikäli kompetenssi ei riitä, on potilas lähetettävä julkiseen sairaalaan, mutta yksityinen maksaa kustannukset.

Pienet yksityiset hoitokodit vanhuksille ja kehityvammaisille ovat hyvä vaihtoehto julkisille. Mutta valitettavasti suuret kansainväliset yhtiöt ovat viime vuosina syöneet pieniä pois markkinoilta. Pienet ei pärjää hintakilpailussa. Kehitys ei ole hyvä. Mitä tapahtuu kun kaikki pienet yritykset on poissa? Hintoja voidaan nostaa, kun kilpailua ei enää olekaan. Näin tapahtuu varsinkin, jos julkiset palveluntarjoajat eivät tähän mennessä ole kyenneet parantamaan ja tehostamaan toimintojaan.

Mutta toivoa on :) Esim. Eksote, etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri on onnistunut parantamaan palvelunsa ja myös laskemaan hintatasoaan.

Myös vakuutusyhtiön sairaala (Omasairaala) on näyttänyt toteen, että sairaanhoito voi olla sekä hyvää että edullista. He ovat onnistuneet siinä koska hallintokulut ovat minimaalisia. Turhaa hallinnointia ei ole lainkaan. Kaikki työ keskittyy potilaan hoitamiseen. Vakuutusyhtiö ilmeisesti suunnittelee laajentavansa toimintojaan, koska yksityiset toimijat ovat vakuutusyhtiön mukaan laskuttaneet liikaa. Mitä tästä voimme oppia?

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Rahasta sitä kirjoittaa ihan mitä vain kuten tämä blogisti.

Ruotsin järjestelmä ei todella ole niin auvoisa, kun annetaan ymmärtää tai ainakin he sitä puoltavat, jotka siitä hyötyvät rahallisesti. Suurimmat hyötyjät ovat kansainväliset yritykset, jotka vievät voitot veroparatiiseihin monimutkaisilla kikkailuilla.

Helppohoitoiset tapaukset hoidetaan mitä mieluummin yksityisellä ja työterveyspuolella ja kaikki vaikeat siis kalliit työnnetään julkiselle sektorille. Jopa huonon yksityisen hoidon aiheuttamat vauriot korjataan julkisella puolella. Siis revisiot tehdään siellä. Nykyjärjestelmässä jopa sama lääkäri, joka epäonnistuu yksityislääkärinä voi korjata oman työnsä jälkiä julkisella puolella.

Plastiikkakirurgi Asko-Seljavaara piti taannoin aivan selvänä, että Virossa tehty epäonnistunut tissileikkaus korjataan Suomessa julkisin varoin.

Follow the money baby!

Toimituksen poiminnat