Saatavuus ja kustannusten hillintä – tavoitetta sote-ratkaisulle

Edessä väistämättä siintävältä syksyltä odotetaan sote-ratkaisujen suhteen paljon. Hallitusohjelmassa paalutettiin peruspilarit, mutta isojakin asioita on vielä auki. Valmistelun lähtöhitaus on kuitenkin yllättänyt minut.

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan viimeisintä sanaa ei voida jatkovalmistelussa sivuuttaa, eikä näin ollen järjestämislakia tarvitsisi lähteä rakentamaan alusta. Järjestämislain saattaminen eduskunnasta läpi, on perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan harteilla. Riittääkö aika? Jo nyt ollaan jonkin verran aikataulusta jäljessä. Lähtötelineistä pinkaisemisen jälkeen joka ikisen askeleen onkin osuttava tarkasti lankulle. Huteihin ei ole enää varaa.

Me yksityiset palveluntuottajat tavoittelemme laadukkaita terveyspalveluja kaikille, oikeaan aikaan ja jonottamatta. Yksinkertaisesti parempaa palvelua halvemmalla.  Työtä pitäisi helpottaa se, että tavoiteiden pitäisi olla kaikilla samat, niin julkisen puolen kuin yksityisilläkin toimijoilla.

Sotesolmujen aukaisijoiden vastuulla onkin rakentaa maahan sellainen järjestelmä, joka vastaa kysymykseen: millaiseen järjestelmään Suomella on varaa?

Nordic Healthcare Group on Terveyspalvelualan Liiton toimeksiannosta selvittänyt sote-rahavirtojen kehitystä. Vielä julkaisemattomasta tutkimuksesta käy ilmi, että Suomen terveydenhuoltomenojen kasvu (+4,5 %) on ollut yli kaksinkertaista verrattuna inflaatioon (+2,1 %) vuosina 2005-2013.

Vuosittaiset palveluiden kustannukset ovat kasvaneet 4,7 miljardilla eurolla vuodesta 2005 (tuolloin 11,0 miljardia euroa) vuoteen 2013 (15,8 miljardia euroa). Suurin osa kasvusta, 3,5 miljardia, on tapahtunut julkisessa järjestelmässä. Vuosikasvu on keskimäärin ollut 5,1 %!

Huomattavaa on, että julkisen palvelujärjestelmän menot ovat kasvaneet käytön vähenemisestä huolimatta: sekä perusterveydenhuollon avohoitokäynnit että sairaalahoidon hoitojaksot ovat laskeneet 1,0 % vuosittain. Ainoastaan erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit ovat lisääntyneet 2,1 % vuosittain.

Kun taas vastaavasti työterveyshuollon ja muiden yksityisten palvelujen kustannusten kasvua selittää palvelujen lisääntynyt käyttö.

Yksityinen sektori kykenee jo nyt tekemään asioita paremmin ja kustannustehokkaasti. Me haemme kumppanuutta, emme vastakkainasettelua. Jo yritysten vastuullisuusperiaatteet ohjaavat yksityistä sektoria parempaan, laadukkaampaan ja kustannustehokkaaseen tuotantotapaan. Meistä voikin mielihyvin ottaa mallia

Hallituksen sote-portaikko lähtee kuitenkin liikkeelle julkisen järjestelmän kuntoon laittamisesta. Siitä edetään rahoitusratkaisujen kautta koko sotejärjestelmän ydintavoitteeseen: kustannusten hillintään ja palvelujen saatavuuteen. Julkinen järjestelmä on saatava kuntoon, tottakai. Mutta mikäli hallituksen kaavailema sote-portaikko ei toteudu suunnitelmallisesti ja yhtäaikaisesti, mennään sokkona päin puuta ja tehokkuushyöty jää kokonaan saavuttamatta.

Valinnanvapaus ja tuotannon monipuolistuminen eivät voi tarkoituksenmukaisesti toteutua, ellei kahta alempaa porrasta ole rakennettu tukemaan edellä mainittuja. Rahoitus ja integraatio eivät saa rakentua julkisen tuotannon ensisijaisuudelle.

Asiakkaan valinnanmahdollisuuksia ei saa heikentää ennen kuin uutta tai parempaa on tilalla. Suunnitteluaste ei riitä. Tällä tarkoitan muun muassa jatkuvasti leikkurin alla olevaa kelakorvausjärjestelmää. Ainakaan taustalla ei voi olla ideologiset syyt tai kategorinen ajattelu.

Keskeisiin valinnanmahdollisuuksia turvaaviin rahoitusväyliin ja työterveyshuoltoon puuttumalla varmistetaan ainakin se, että sote-järjestelmää ”uudistetaan” vielä vuosikymmenienkin jälkeen. Jonot eivät ole lyhentyneet ja eriarvoisuus terveyspalvelujen saatavuudessa lisääntyy.  

Kokonaisuudessaan soten rahoitusuudistus on toteutettava siten, että raha seuraa asiakkaan mukana tuottajille yhdenvertaisin perustein perusterveydenhuollossa.

Ihmisen valinnan tueksi on luotava avoin ja yhtenäinen terveydenhuollon laatumittaristo. Palveluntuotannon kustannukset ja laatu on tehtävä läpinäkyviksi ja palvelusetelin käyttöä on huomattavasti laajennettava.

Ei ole järkeä uudistaa vain uudistamisen vuoksi. Olisi hyvä, että hallitus vielä kerran selvittää mitä sote uudistuksella tavoitellaan, ettei harha-askeleita enää oteta. Kustannusten hillintä ja palvelujen saatavuus. Siinä pureksittavaa niin ministeri Rehulalle kuin koko hallitukselle. Ja kun vielä muistettaisiin, että yksityinen sektori on osa sote-ratkaisua, me emme ole se ongelma.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu